Sukellusjaostolla on ollut tapana pitää huolta omistaan. Sitä voisi ajatella kuuluvan seuratoiminnan periaatteisiin mutta se ei ole niin. Silloin tällöin, tuolloin ja joskus joutuu lukemaan onnettomuuden uhreista jotka ovat päätyneet uutisiin. Sangen traagista etten sanoisi. Sangen turhaa usein, etten sanoisi. Jaoston turvallisuuskulttuuri on sietämättömän hyvää. Vertaan vanhoihin trafin tms televisiomainoksiin jossa kuski nosti kädet pystyyn jos kaikilla ei ollut turvavyöt päällä eikä liikkeellelähtöä tapahtunut. Me ollaan ylpeitä siitä, että teemme jokaisen laitteistoon ja kykyyn liittyvän tarkastuksen joka kerta. Joka ikinen kerta, jokaisella sukelluksella. Vaikka mukavalle hupisukellukselle lähtisi raskaan sarjan konkarit, joka taivahan kerta tehdään tiimin tarkastus. Jos tästä poikkeaa, on sama kuin lähtisi autolla liikkeelle ilman turvavyötä.
Vappupäivänä 1.5. on ensimmäinen tämän vuoden Jaoston viikkosukellus. Kyllä tekniikan alan ihmisenä ymmärrän, että valittu päivä asettaa haasteen. Se myös saattaa valoon asian tärkeyden. Jos sovitaan, että tavataan klo. 12 bunkkerilla ja lähdetään siitä edelleen kohti mukavia, helppoja ja jos kohta vielä lämpeneviä lähikohteita. Lähikohteet ovat harvinaisia siinä mielessä, että harvalla on mahdollisuus harjoitella lähes allasolosuhteissa sukeltamista kuitenkin avovedessä ja toiveen mukaan eteenpäin.