Meitähän oli neljä viettämässä mukavaa, mutta pitkähköä meripäivää. Aamulla pakkauduttiin Mervin autoon kimpsuinemme, otettiin Polydeco perään ja suunnattiin kohti Poria ja Reposaarta.
Perillä Reposaaressa katsastettiin Polydecon laituripaikka. Ihan vieressä oli meille hyvä ramppi laitureineen paatin laskua, varusteiden pukemista ja pakkaamista varten.
Aamupäivän lämpö ja melko tyyni ilma vaihtuivat heti aallonmurtajien suojasta poistumisen jälkeen edelleen ihanaan aurinkoon, mutta melkoisen röykkyiseen keliin. Pidettiin tuumaustauko vaihtoehdoista, mutta suunnattiin kuitenkin suunnitellulle kohteelle, Everildalle.
Everilda oli höyryrahtilaiva joka upposi v. - 14. Minimisyvyys noin 25 m ja pohja noin 33 metrissä. Keskellä "ei yhtään mitään" eli tuulen suojaa ei kohteella ole mistään suunnasta.
Kohdetta ei ole poijutettu, joten pääsimme testaamaan uutta shottia. Vanha "hävisi" jonnekin edellisellä reissulla.
Viistokaiku näytti "jotain" hylyt.neti.koordinaattien kohdalla ja siihenpä shotti sitten pudotettiin. Polydeco ankkuroitiin tukevasti (todettiin paikalta lähtiessä) shotti poijun läheisyyteen. Kelistä johtuen uintimatka oli hiukan vaihteleva ja kävi saliharjoittelusta.
Suunnitelma oli, että eka pari alas mennessään toteaa joko shotin olevan hylyssä tai sitten ei. Jos ei, niin siihenpä reeli kiinni ja kehäetsinnällä hakemaan josko löytyy. Jos löytyy, niin he siirtävät sitten shotin hylylle.
Näinpä tehtiin. Ja kuinka sanotaankaan jottain "voi laa" tai sinne päin. Shotti oli kuin olikin hylyssä.
Näkkärit sitä vastoin olivat lähes "sysipaskat". Tämäpä takia sitten laitettiinkin reeli kiinni shotin naruun ja käytettiin reeliä navigointiapuna hylkyä tutkiessa. Tämä mahdollisti näkkäreistä huolimatta varsin rennon ja mukavan sukelluksen. Oli mukava tietää, että varmasti löytää takaisin esim shottiköydelle. Paljon mielenkiintoista pystyi näkemäänkin vaikkakin hyvin pieneltä alalta kerrallaan. Tänne täytyy kyllä aivan ehdottomasti päästä uudelleenkin!
Sukellusajan lähestyessä loppua tultiin takaisin shottiköydelle ja aloitettiin nousu. Nousu näkkäreistä ja virtauksesta johtuen ihan vierekkäin jolloin mm kommunikaatio onnistui vallan mainiosti. Poiju ylös ja samoin sukeltajat hissuksiin.
Toinen pari toimi kutakuinkin vastaavasti. Ja yhteistuumin todettiin, että reelin käyttö hylyllä navigoitaessa toi sukelluksen myös varsin miellyttävää lisäturvallisuitta.
Everilda ei mielestäni sovellu ihan kokemattomalle sukeltajalle minimi syvyyden ja ilmeisesti usein huonohkojen näkkäreiden vuoksi.
Toinen kohde oli 2007 sukelluskohteeksi upotettu kuunari Koivisto. Tämä kohde on helppo ja soveltuu kaikille sukeltajille. Pohjan syvyys taisi olla noin 16 metriä.
Tämä kohde oli poijutettu ja ankkuroituminen jälkeen sit vaan pinnan alle ihmettelemään.
Näkyvyys oli täällä huomattavasti parempi kuin ykköskohteella. Ehkä jopa kahden metrin luokkaa. Katseltavaa paljon ja lämpimässä vedessä olisi lillitty pitempäänkin.
Ja sit kohti Reposaarta ihanasti tyyntyneessä kelissä. Polydecon purku laiturille mistä lähdettiin ja siirto omalle laituripaikalle.
Auton pakkauksen (kaikki mahtui kuin mahtuikin) jälkeen kohti kotia kohtuullisen nälkäisinä ja jutuista päätellen, hiukan jopa väsyneinä. Kello oli tosin jo niin paljon ettemme löytäneet edes huoltoasemaa josta olisimme saaneet evästä vasta kuin Raumalta. Säälimme tässä kohtaa Merviä jolla tulisi olemaan varsin aikainen herätys ja ajoimme suoraan bunkkerille.
Ripeä tararoiden purku ja kotiin jonne ehdin juuri ja juuri puolen yön aikaan.
Kiitos mukana olleille kivasta ja onnistuneesta meripäivästä!
Lähetetty minun G8441 laitteesta Tapatalkilla
Lähetetty: 09.07.2020 21:39