Toki maksaa.
Everilda oli hieno. On ilo todeta että Jaakko puhui kerrankin asiaa. Ekstrahupia toi reissulle Aunin 25, eikun 24 v. synttärit. Näkkärit ei kuulemma olleet ihan niin hyvät kuin viime kerralla, sanovat kohteen kokeneet. Mutta meistä ensikertalaisista näkkärit oli ihan hyvät. Hylyn hahmotti hyvin, keskellä kantta näki laidat jne. Keulapakalla oli vielä köydet kahdeksikossa pollarissa, ankkuripelit järjestyksessä ja muitakin sukeltajaa miellyttäviä yksityiskohtia tyrkyllä kivasti. Alus on puominostureilla varustettu, puomien mastot on ruumissa ja nostolaitteet ruumien luukkujen karveleiden kyljessä. Kohteelle saavuttiin suunnitellusti ja kiinnityttiin poijuun kunnes Auni suunnittelematta ilmoitti hupun olevan rannassa. Lujassa veljeys-siskous-maankumppanuus-yhteishengessä huppua lähdettiin hakemaan. Täysin ilman rangaistusta syyllinen ei jäänyt, tämä joutui ajamaan venettä. Ja tämähän ajoi, saatiinko nirkoisesti 30 kn puhki kun osa porukasta meni maaten PD’n turkille. Mene ja tiedä, poimin illalla mustelmia sieltä täältä, tyrät rytkyi.
Auni ajaa.JPG
Hyvin ajo meni, kiinni poijuun ja huppu vihdoin kuupan suojana. Sukellus voi alkaa. Normi tarkastukset, veteen ja pinnan alle. Stagepulloja oli sen verran kuin normaaliin kevyeen GUE T1 sukellukseen tarvitaankin.
Gue2.JPG
Gue3.JPG
Oli muuten upeaa katsoa pinnalta miten syvälle näki pullojen selät, ilma kuin morsian niin kuin Jaakko veisteli. Hetken tehtiin kuten sukeltajan kuuluukin, odoteltiin. Ja nautiskeltiin tyynestä merestä ja leppoisasta auringosta. Kunnes nopeasti taivas synkkeni, oli odotettavissa jotain ikävää. Tuuli yltyi, meressä alkoi muodostua vaahtopäitä ja tunnelma muuttui uhkaavaksi. Janilla oli uutinen: biologinen tarve, kakkonen. Ilma oli kuin vähemmän toivottu morsian, kylmä ja harmaa.
Avomeri, avovene, kaksi sukeltajaa vedessä ja kaksi veneessä, tilanne päällä. Monia laidan yli- ratkaisuja koitetaan mutta ei. Jani osoittaa lähes insinöörimäistä ongelmanratkaisukykyä hakien käsiinsä tyylipuhtaan tavan edetä. Tilanne purkautuu äyskäriin yhden katsoessa tuulta vasten horisonttiin, toisen katsoessa, niin, tapahtumien keskiöön. Tapahtumasta ei ole videota eikä kuvia asian omistajan vaatimuksesta. Jos ketä asia kiinnostaa niin kerron lisää. Tai siis, minun on pakko avautua tästä kokemukseta vielä jollekin tai hajoan. Kuitenkin, ongelma poistui äyskäristä mereen, saatoimme jatkaa Jaakon ja Aunin sukelluksen seuraamista. Sade alkoi piinata, puvut päälle ja olo mukavaksi. Salama löi, ukkonen jyrisi ja vaahtopäät murtui. PD pyki poijussa ja piti ottaa käsillä tukea. Aika kului, Jaakon ja Aunin sovittu 90 min alkoi olla täysi. Ja kun se oli täysi, katseltiin vähän tarkemmin. Taivas rauhoittuu ja valkenee, sade loppuu. Minuutit on menneet jo pitkäksi mutta dekoilu näkyy pinnalla, poijuja ei näy. Ehkä hyvä näin, kai, jos. Pullot näkyy, räpylätkin. Hyvä on, ennen ok merkkiä pinnalla Jaakko pyytää anteeksi jotta ehdin peruuttaa super puman. Mikäs siinä, kun oli vaan niin kivaa. Kerrankos se lähtee hanskasta, käy jokaiselle.
Vaikka siellä trimixit hengitettiin pois niin tosiasiassa kohde on oikein sopiva nx32 kohde ja puolessa tunnissa näkee jo paljon. Mainio aowd hylky, toki kelille altis mutta niinhän ne kaikki paitsi Vasa Tukholmassa. Oli nautinnollinen, kiva ja visuaaliseja aisteja hyväilevä sukellus tälle hylylle. Dekoiltiin Janin kanssa suunnitelman mukaisesti ja todettiin pinnalla tilanteen olevan parempi kuin lähtötilanne: tyyni ja aurinkoinen keli, eikä kellään ollut kakkahätä.
Aunin synttärikahvit odottivat kattaustaan ja tämähän järjestyi. Kynttilöitä ei nyt puhallettu mutta kiistaton tosiasia on, että voisin jokaisen sukelluksen jälkeen nauttia tiramisu-kakkua ja juoda kahvia Polydekolla tyynessä auringonpaisteessa. Silloin on ihmisen hyvä olla. Kiitos Auni. Kiitos Jani ja Jaakko, kyllä oli taas päivä mitä voi mielessään hyväillä kun tarvii piristystä.
Lähetetty: 27.07.2016 12:53