Klaus Oldendorff ja ehkä Edmund 7.7. perjantaina

[Vuori]

Voisin minäkin nitikalla mennä jaoston pullo(i)lla.

-J

[Vuori]

Mihinkäs aikaan perjantaina bunkkerilla (pitää laittaa siellä vielä kamat kasaan ja jonkun avaimellisen pitäisi tulla avaamaan ovi)?

-J

[Jaakko]

Kaheksalta aloitellaan.

[jay]

Voisin minäkin nitikalla mennä jaoston pullo(i)lla.

-J

täytetään sulle pullot aamulla. Mä en kerkeä enää tänään. Mä voin tulla bunkkerille 7:40 fillaamaan.

-j

[jay]

Voisin minäkin nitikalla mennä jaoston pullo(i)lla.

-J

täytetään sulle pullot aamulla. Mä en kerkeä enää tänään. Mä voin tulla bunkkerille 7:40 fillaamaan.

-j

korjaus. sun tankit on täynnä ja valmiina. tullaa kasiksi bunkkerille.

-j

[jay]

Loisto reissu. Sää suosi ja näkkäritkin oli kohtuulliset. Kiitos Jaakolle kipparoinnista!

-j

[Vuori]

Tässä vielä vielä viivästynyttä reissurapsaa kesäpäivän ajan ratoksi.

Enemmistö joukkueesta kokoontui bunkkerille kahdeksalta aamulla ja viimeinenkin tiimin jäsen poimittiin mukaan paimiolaselta huoltikselta. Matkassa kipparin lisäksi kaksi kokenutta tuplaajaa ja kolme n00bia - kaksi varusterajoittunutta sinkkumiestä sekä 10 viikkoa vanha porukan karvaisin perämies. Suuntana Hanko ja sen hylyt.

Logistiikka sujui ilman suurempia kommervenkkeja, mitä nyt linnunkakattomista terassituoleista oli pulaa pitstopilla ja karavaani teki yhden harhakäännöksen lähellä kohdetta. Hangossa perämiehestä poistettu kuolemattoman musiikkityylin kaima teki lähituttavuutta laiturin ja kipparin kengän kanssa. Vesillä oltiin kuitenkin sutjakkaasti kesäauringon paistaessa. Polydekon ottaessa plaania yläosattomat kääriytyivät silti varusteisiinsa. Söpöydessä ei kukaan voinut mitään perämiehelle, mutta PJ:n päätä koristanut tuubihuivi oli reissun irtiottavin muotivalinta.

Sinkkumiehillä oli ensimmäistä kertaa nitikkaa lieriössä ja vain toinen oli käynyt Itämeressä ja kohteella aiemmin. Näkkärien heikkoudesta johtuen muistikuvia itse hylystä ei silti ollut. Kun PD:stä molskahti veteen kävi mielessä kuinka kylmä viiden millin märkkärillä oikein tulisi 17 metrissä. Hilloisissa oli kuitenkin jo kokeiltu niin PD:stä sukeltamista kuin kesäkuisia pohjalämpötiloja. Porukka painui ongelmitta pinnan alle ja poijulta hylylle menevä laini löytyi saman tien. Pienen uinnin jälkeen ensimmäinen omin silmin nähty kasassa oleva hylky tulikin jo vihreästä hämystä esiin. Kolme kierrosta paatin ympäri osoitti hevosmiesten jutut laiturinnokassa osuviksi: keulakuvasta nimensä saaneen hylyn määrittävä osa on poissa (”it belongs in a museum”). Kylmähän siellä tuli, mutta vakavin seuraamus oli sormien lämmittelyn aikaansaaman valoheilunnan kuittaaminen ok:lla. Keulakuvan lastiluukkujen kohdalla pj viittoili sisäänmenemistä ja pienen emminnän jälkeen tehtiin tuplapenetraatio taaimmaisesta luukusta. Ensimmäinen kerta oli arvattavasti nopea ja hutiloitu. Silttipölähdys toimi itsessään käsivirheen merkkinä jo ennen PJ:n huomautuksia. Toisesta luukusta nousi silti näppärästi ulos. Laineja ei vedetty ja keksitkin olivat mallia TUC. 47 minuuttia vedessä menivät kuin siivillä vaikka yhdellä seurasta olikin liivi. Turvapysähdysten jälkeen kammettiin takaisin PD:n kannelle. Samalla selvisi montako jaostolaista tarvitaan raijaamaan 130 kiloa märkäpukuun pakattua lihaa Itämerestä.

Väliaikaa vietettiin vaihtamalla uudet sinkkupullot ja sukelluskokemukset. Näkkärit olivat kohtuuhyvät. Perämies keskittyi suolaisen märkäpuvun nuolemiseen. Sitten nokka käännettiin kohti Östergårdsharunin hylkyä. Lyhyt plaanitus ja kippari ilmoitti kaikuhavainnosta PJ:lle. Takaisin veteen ja alas 19 metriin. Ajoittaiset kylmänväreet erotti pienenä valonheiluntana. Pienempi hylky ei ollut yhtä hyvässä kunnossa kuin keulakuva, mutta ruumassa olleet kivet toivat uutta nähtävää ja kylkilaudoitus piti yhä laivan muodossaan. Parit pysyivät tällä kertaa myös lähempänä toisiaan. Kelluntakatselmus oli ensimmäistä lyhyempi (28 min) sillä suunnitelmaan kuului vielä kolmas hylky. Tätä varten ryhmityttiin pinalla PD:n hinattaviksi seuraavaan kohteeseen. Neljä sukeltajaa voitti kuitenkin köydenvedossa ja joukko piti hajauttaa kahteen köyteen jotta ohjaus oli mahdollista.

Kaljaasi Suomi ei ollut kaukana. Yhdelle sukeltajalle tuli kuitenkin sen verran vilpoista edellisellä dyykillä, että kaksi paria vaihtui kolmikkoon muodostaen näin Kaarinan-lukio-3c-abi95-neva-fööget-dive-the-dream-teamin. Aivan Östergårdsharunin viereen uponnut kaljaasi oli pienempi ja heikommassa kunnossa kuin aiemmat hylyt. Bionäkkärit olivat kuitenkin uskomattomat. Yksi kuollut sampimainen kala aikaansai keskustelua pinnalla minkä lisäksi näkyi kaksi parvea sinttejä. Kaasut olivat sinkuttajilla Östergårdin ja hinauksen jäljiltä niin vähissä, että takaisin pinnassa oltiin jo 18 minuutissa.

Neopreenitöppösten tyhjentäminen toi mieleen muistoja lapsuuden talvilenkkareista ja jään kestävyyden kokeiluista. Itku ei olisi auttanut PD:n kyydissä, mutta märkkäriin termarista kaadettu kus... kraananlämmin vesi toi hetkellistä helpotusta viluun. Jostain syystä tuli Haminan markkinat mieleen.

Takaisin Hangossa kippari veti suoraan ränniin. Kesäpäivää vierassatamassa viettäneet olivat kiinnostuneita laiturille kerääntyvistä varusteista ja lapset perämiehestä. Kun luonnon kutsunnat oli hoidettu ja tavarat lastattu karavaanin kyytiin, käytiin tarkastamassa satamaravintolan anteja. Herkullisilta vaikuttaneet kolmen kympin pippurilihakset päätettiin kuitenkin jättää väliin ja konkkaronkka siirtyi toisen sataman tarjonnalle. Porukalle maistuivat burgerit ja yhtä kuskia lukuunottamatta kaikki nauttivat keittoa kalalla tai ilman. Santsejakin otettiin.

Paluumatka sujui ilman haasteita ja paimiolaiset, PD sekä varusteet olivat palautettu paikoilleen vielä ihmisten aikoihin. Kaikin puolin mainio matka. Kävisin uudestaan.

-J

[jay]

-j