Kirjoittaja Cheng » 29.06.2017 22:37
Ihan vatun magee reissu! Lähdettiin Heinänokan laiturista ajamaan lyhyttä matkaa kohti Donnan uppoamispaikkaa. Tovi ajeltu kun eräs törppö keksii, että sen puku on jäänyt autoon. Kohtelias kippari J. Ruoho kääntää aluksen takaisin laituriin ja ilma on kaunis, vain metsässä tuulee. Ei ketään haittaa kun ei kiirettäkään ole. Ketään ei ainakaan näytä että haittaa. Käyn kipaisemassa puvun defestä ja uusi yritys Erikvallan kärkeen. Siellä kohteemme lymyää, yllättävän kirkkaan oloisen Atl.. ei kun Airiston sylissä, uljas 30 metrinen hiekkaproomu. Jani jatkaa ruorissa, puheenjohtaja naaraa shotin kanssa. Kaiku näyttää vähän mitä sattuu jos näyttää, kaikusignaali on heikko ja ei oikein tiedä onko se kalaparvi, pohjaa vai kaivattu hylky. Ja Jari naaraa naaraamasta päästyäänkin. Miehityksessä on jotain korjattavaa koska puheenjohtaja menee vilttiketjuun, Jani naaraamaan ja se sama törppö ketä puvun jätti rantaan käy ruoriin. Ja taas naarataan mutta sitten tärppää, shottipaino kolahtaa johonkin ja Jani helppaa poijusta irti. Se on siinä. No eihän se siinä ollut, ei varmaan edes hehtaarilla, kaiku pimeänä. Ainut mikä siinä shottipainossa kolahti oli Ruohon ego. Mutta ei me sitä sillä hetkellä tiedetty. Eka tiimi veteen, Klasu, Mikko ja Göte. Jätkät lähtee. Toka tiimi harkitsee valmistautumista: Rami sivelee voiteluainetta ja ruuvaa kortua sijoilleen, Kimmo kaivaa nenää ja Jari hieroo päätään. Katsotaan kun eka tiimi etenee, hylyn etsintä on tehokasta koska jokainen kuplavana erkanee eri suuntiin toisistaan. Mitkähän siellä on näkkärit.. Muutama minuutti ja plop, eka nuppi pinnalla. Hetki ja toinen nuppi myös. Sinnikäs Klasu ei anna periksi vaan jatkaa hyväksi havaittua soolosukellusta vailla huolia tiimistä. Pintaväki tuumii että pitäisiköhän tuota lähteä hakemaan. Mitäköhän kouluttaja Helin olisi tuosta sanonut jos tietäisi. Ei mutta, Jarkko on Jaoston jäsen, mahtaako lukea tätä.. Tovin kuluttua Klasukin tohtii pintautua ja tiimi kehaisee näkkäreiden olleen hyvän matkaa yli puoli metriä. Kaiku pimeänä, näkkärit=0 ja shotti arvalla tiputettu. Naarataanko uusiksi? Pitkä akselivetoinen kölivene ei ole sivutuulessa kaikkein näppärin hitaaseen naaraamisen pyörittelyyn. Alkaa kasvaa makkara otsaan, nostetaan ankkuri ja lähdetään Harvan saarelle grillaamaan. Olisittepa nähneet miten iso Auran sinappituubi hupenee kymmenessä minuutissa. Olisittepa vielä nähneet kun allekirjoittanut lohtusyö mielipahaansa uuden makkaraennätyksen. Tosin ei makkarat muiltakaan torjuntaa saaneet. Se oli siis kivaa, viisi pakettia katosi nopeasti sen sinappirannun alla. Pötsi pullollaa A-luokan einestä irti Harvasta ja Heinänokkaan. Eipähän tarvitse kuivattaa kamoja eikä tehdä täyttöjä. Se oli semmoinen sukellusreissu, näitäkin sattuu. Kiitos Rami, Göte, Klasu, Juuso, Mikko, Jari ja Jani hyvästä huumorista. Antsa, menetit vain makkaraa. Sitä sorttia ja parempia sukelluksia luvassa. Seura ei tästä parane.